tiistai 20. syyskuuta 2016

Me kaksi (ja joku muu?)

Pärjätäänkö me? 

Ensimmäinen asia mitä mietti kun asiat alkaa realisoitumaan ja keskustelu vakavoituu. Asiaa on pyöritelty noin kaksi vuotta, mielipide lähestulkoon järkähtämättä. 

Kyllähän me pärjätään, mutta pärjäänkö mä? 

Ensimmäisen koiran alku ei ollut helppo. Sairastelua, oirehdintaa, valvottuja öitä ja murehdittuja päiviä. Terveys ja hyvinvointi meni kaiken muun edelle. kaikella mä tarkotan kaikkea mistä mä olen omista asioistani voinut joustaa. Kärsivällisuus ja toiveikkuus palkittiin, nyt mulla on terve koira.
*koputtaen puuta*
 En vaan voi painottaa miten kiitollinen oon kaikille ihmisille jotka on ollu mun tukena tässä.

Mä koitan realisoida itseäni, lainatakseni tätiäni: ''Salama ei iske samaan paikkaan kahteen kertaan''

Selkeähköt suunnitelmat tulevaisuuteen jokseenkin raivaa polkua kokoajan siihen toiseen vaihtoehtoon viitaten. Entä jos sittenkin? 

Eteneminen harrastuksissa? Kenties. Ei vaan ehdottomasti. Jotain ovia on auennut niissäkin harrastuksissa mitkä on jääneet vuosien mittaan pois. Treeniporukka vaihtuu, mutta eiköhän sen kestäis jos homma toimisi. KUN toimii. 

Summa summarum. Mä koen olevan viisaampi asioissa nyt, verrattaen taaksepäin jolloin tää ajatus putkahti ensimmäisen kerran mieleen. Varmempi ennen kaikkea. Valmis ottamaan riskin, hyväksymään asiat. 

Ja siivoamaan pennun vahinkoja lattialta ;)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti