''Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu''

Siinä se nyt on. Tai, ollut jo tovin, noin kuukauden. Päivittelyn sijaan ollaan keskitytty kaikkeen muuhun, menemiseen ja tekemiseen. JA olemiseen. 

Mind Breakers Colette 

''Ruska''

tai, Ruu, Rupsu, Ruuruu, Reba, Räbä. Rakkalla lapsella on monta nimeä.

Miten menee? Hyvin, hyvin. Ruska on sopeutunut hyvin uuteen kotiin. Kaikki on kivaa, kissat on kivoja. Imuri ei tosin ole niin kiva. Verrattaen Arskaan, Ruska on varautuneempi vieraita kohtaan. Sosiaalistaminen vaatii oikeasti työtä aiempaan kokemukseen verrattuna, mutta hyvin ollaan jo edistytty. 

Valitettavaa on, että sää kylmenee ja ulkona pimenee. Kerettiin ottaa kuitenkin lämpimänä syyspäivänä kivoja kuvia. Ruska on kuvissa n. 9vko, kasvua on jo tapahtunut huimasti.

Kivaa syksynjatkoa ;)

Lähderanta

Talviturkki heitetty! Tai siis, koira heitti ja mä nössöilin. Aiemmin Arska ei ole vedestä juurikaan pitänyt, korkeintaan käynyt tassut kastelemassa. Nyt päästin koiran irti ja sinne se veteen meni samantien. 

Kiva reissu noin muuten, mutta autossa huomattiin koiran poskessa olevan punkki kiinni. Onneksi oli jo kuollut punkki kotiin päästyä, kiitos Bravecton (nimim. punkkikammoinen).

Me ja se ensimmäinen

     

Mind Breakers Arkas ''Arska''

Arkas, Zeuksen eli ukkosenjumalan poika.

  Kesäkuu 2013. Alkukesä oli tosi lämmin, onneksi kotona oli hyvä ilmastointi. Keskellä matotonta olohuonetta makasi pieni noin 10 viikon ikäinen musta karvakasa tuhisemassa. Se oli väsynyt kaikesta kissan kanssa leikkimisestä. 

Muistan sillon kun kävin katsomassa kasvattajan luona pentuetta, mietin että kuka näistä olisi sen mun oma ystävä. Kuvissa olin ihastunut mustaan poikaan. Istuttiin pentulaatikossa, ja sieltä se pieni musta kiipesi syliin ja riepotteli pentulelua. Jep, sä se olet.

kasvattajan ottama kuva

Ja sehän se oli. Siitä meidän yhteinen taival on alkanut. Tosin, sitä ei voi helpoksi luonnehtia. Sairastelu ja voimakas oirehdinta vaivasi pitkään ja meinasi ajoittain viedä omistajan sekä läheiset epätoivon partaalle. Onneksi ne ajat on nyt takana.

Meidän elämä koostuu lenkkeilystä, pelloista, metsistä ja uimisesta. Reppu selässä kohti tuntematonta. Hyvästä mielestä ja hauskanpidosta. Treenaamisesta ja vastoinkäymisistä. Me opitaan aina uutta, ja yritän oppia virheistä. Kamera kulkee useimmiten mukana menoissa. 

-Petra