-19°c

Suomen talvi on kaunis ja kylmä! 

Arskaa ei voi kovemmilla pakkasilla kauaa juoksuttaa, joten lähdettiin Ruskan kanssa kaksin metsälenkille. Ja jo 20 minuutin jälkeen me molemmat oltiin jäässä. Tai oikeestaan mä olin. 

Mä en oo koskaan tykännyt talvesta. En ymmärrä talviurheilulajien päälle enkä voi sietää kylmää säätä. Voisin hyvin muumien tapaan nukkua talven yli ja herätä taas huhtikuussa hyvin levänneenä. Talvi on kaikesta huolimatta kaunein vuodenaika jos maa on luminen. 

Luvassa on lopputalvelle vielä pakkasta, loskakelejä ja lukemattomia päiviä (lue, ainakin 10 päivää) liukkaita säitä. Nyt jos koskaan houkuttelis vuokrata halli, jotta pääsis vähän tottistelemaan.

Tää päivä on pääosin kulunut tulevaisuuden suunnitteluun. Seuraavaksi ohjelmassa on isoin projekti/2017, eli auton hankinta. Helpottanee huomattavasti meidän elämää ja harrastuksiin liikkumista!

kotiin jo ja vähän äkkiä!

I'm lucky I'm so cute

Ruun hampaat vaihtuu. Sen pystyy päättelemään kulmureiden puuttumisen lisäksi:
-Koiraportin muoviosista
-Sukista
-Sängynjaloista
-Seinästä

Laitoin tilaukseen paljon pureskeltavaa, jos nyt huonekalut (ja mun vaatteet) saisivat olla rauhassa. Toivottavasti.

Mitä muuta?
Ollaan treenattu. Tai no, treenattu keskittymistä ja mielentilaa. Pientä seuraamista ja perus tottisliikkeitä. Hiljaa hyvä tulee, ainakin mun mielestä.

Saalisvietti alkaa nostamaan päätään. Helppo treenattava, patukasta ei tosin irtoa niin paljon iloa kuin narupalloista. Vuoden vanha geelinarupallo meni Ruun ensimmäisen käyttökerran jälkeen rikki.

Miten niin hurja pentu?

Mind Breakers Colette 4,5kk

Me kaksi (ja joku muu?)

Pärjätäänkö me? 

Ensimmäinen asia mitä mietti kun asiat alkaa realisoitumaan ja keskustelu vakavoituu. Asiaa on pyöritelty noin kaksi vuotta, mielipide lähestulkoon järkähtämättä. 

Kyllähän me pärjätään, mutta pärjäänkö mä? 

Ensimmäisen koiran alku ei ollut helppo. Sairastelua, oirehdintaa, valvottuja öitä ja murehdittuja päiviä. Terveys ja hyvinvointi meni kaiken muun edelle. kaikella mä tarkotan kaikkea mistä mä olen omista asioistani voinut joustaa. Kärsivällisuus ja toiveikkuus palkittiin, nyt mulla on terve koira.

*koputtaen puuta*

 En vaan voi painottaa miten kiitollinen oon kaikille ihmisille jotka on ollu mun tukena tässä.

Mä koitan realisoida itseäni, lainatakseni tätiäni: ''Salama ei iske samaan paikkaan kahteen kertaan''

Selkeähköt suunnitelmat tulevaisuuteen jokseenkin raivaa polkua kokoajan siihen toiseen vaihtoehtoon viitaten. Entä jos sittenkin? 

Eteneminen harrastuksissa? Kenties. Ei vaan ehdottomasti. Jotain ovia on auennut niissäkin harrastuksissa mitkä on jääneet vuosien mittaan pois. Treeniporukka vaihtuu, mutta eiköhän sen kestäis jos homma toimisi. KUN toimii. 

Summa summarum. Mä koen olevan viisaampi asioissa nyt, verrattaen taaksepäin jolloin tää ajatus putkahti ensimmäisen kerran mieleen. Varmempi ennen kaikkea. Valmis ottamaan riskin, hyväksymään asiat. 

Ja siivoamaan pennun vahinkoja lattialta ;)

Me ja se ensimmäinen

     

Mind Breakers Arkas ''Arska''

Arkas, Zeuksen eli ukkosenjumalan poika.

  Kesäkuu 2013. Alkukesä oli tosi lämmin, onneksi kotona oli hyvä ilmastointi. Keskellä matotonta olohuonetta makasi pieni noin 10 viikon ikäinen musta karvakasa tuhisemassa. Se oli väsynyt kaikesta kissan kanssa leikkimisestä. 

Muistan sillon kun kävin katsomassa kasvattajan luona pentuetta, mietin että kuka näistä olisi sen mun oma ystävä. Kuvissa olin ihastunut mustaan poikaan. Istuttiin pentulaatikossa, ja sieltä se pieni musta kiipesi syliin ja riepotteli pentulelua. Jep, sä se olet.

kasvattajan ottama kuva

Ja sehän se oli. Siitä meidän yhteinen taival on alkanut. Tosin, sitä ei voi helpoksi luonnehtia. Sairastelu ja voimakas oirehdinta vaivasi pitkään ja meinasi ajoittain viedä omistajan sekä läheiset epätoivon partaalle. Onneksi ne ajat on nyt takana.

Meidän elämä koostuu lenkkeilystä, pelloista, metsistä ja uimisesta. Reppu selässä kohti tuntematonta. Hyvästä mielestä ja hauskanpidosta. Treenaamisesta ja vastoinkäymisistä. Me opitaan aina uutta, ja yritän oppia virheistä. Kamera kulkee useimmiten mukana menoissa. 

-Petra