Santa's little helper..

..päätti, ettei puhtaiden pyykkien tohdi kuivua telineellä. Tai olla ehjiä. Tai oikeastaan olla edes puhtaita. Eikä verhoillakaan tee mitään, ilmeisesti paremmat nekin lattialla. 

I'm lucky I'm so cute

Ruun hampaat vaihtuu. Sen pystyy päättelemään kulmureiden puuttumisen lisäksi:
-Koiraportin muoviosista
-Sukista
-Sängynjaloista
-Seinästä

Laitoin tilaukseen paljon pureskeltavaa, jos nyt huonekalut (ja mun vaatteet) saisivat olla rauhassa. Toivottavasti.

Mitä muuta?
Ollaan treenattu. Tai no, treenattu keskittymistä ja mielentilaa. Pientä seuraamista ja perus tottisliikkeitä. Hiljaa hyvä tulee, ainakin mun mielestä.

Saalisvietti alkaa nostamaan päätään. Helppo treenattava, patukasta ei tosin irtoa niin paljon iloa kuin narupalloista. Vuoden vanha geelinarupallo meni Ruun ensimmäisen käyttökerran jälkeen rikki.

Miten niin hurja pentu?

Mind Breakers Colette 4,5kk

Ensimmäinen hakutunti

Lähdettiin tänään ensimmäiselle hakukurssille Nuuksion kupeeseen. Etukäteen kauhistutti jo toi sää ja rukoilin ettei vaan tulis mitään yli kymmenen asteen pakkasia. Ja onneks pakkanen oli -1 ja 0 välissä, ettei tarvinnut juurikaan palella. Etukäteen oltiin suunniteltu myös jälkeä, mut toi lumi vähän haittas turhakseen sitä. 

Koirakkoja oli kuusi, ja tehtiin parilla toistolla vaihdellen maalimiestä. Keskityttiin pelkästään maalimiehen etsimiseen, ilmaisut tulee myöhemmässä vaiheessa. Oon kahden vaiheilla, rullailmaisu vai haukunta? Rullan kuvittelisin olevan ohjaajalle helpompi vaihtoehto jos saa ylläpidettyä vireystasoa. Mut mä en mee helpon kautta ;) 

Ruskalla meni aikan hyvin ottaen huomioon, että ensimmäisen kerran piti metästä bongailla vieraita ihmisiä. Mut hyvin uskalsi jo ottaa ruokapalkkaa vierailta. Ohjaaja kehui koiran palkkautuvan tosi hyvin kehuista. Ahkerasti jos jatketaan niin varmasti hyvä tulee. Mä ainakin tykkäsin ihan hirveesti! Oli niin kivaa etten ollenkaan muistanut/kerennyt käyttää kameraa. 

Treeneistä väsynyt pentu :) 

Oli kaiken kaikkiaan kyllä tosi kivaa! Hyvä kouluttaja ja kivat treenikaverit! 

''Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu''

Siinä se nyt on. Tai, ollut jo tovin, noin kuukauden. Päivittelyn sijaan ollaan keskitytty kaikkeen muuhun, menemiseen ja tekemiseen. JA olemiseen. 

Mind Breakers Colette 

''Ruska''

tai, Ruu, Rupsu, Ruuruu, Reba, Räbä. Rakkalla lapsella on monta nimeä.

Miten menee? Hyvin, hyvin. Ruska on sopeutunut hyvin uuteen kotiin. Kaikki on kivaa, kissat on kivoja. Imuri ei tosin ole niin kiva. Verrattaen Arskaan, Ruska on varautuneempi vieraita kohtaan. Sosiaalistaminen vaatii oikeasti työtä aiempaan kokemukseen verrattuna, mutta hyvin ollaan jo edistytty. 

Valitettavaa on, että sää kylmenee ja ulkona pimenee. Kerettiin ottaa kuitenkin lämpimänä syyspäivänä kivoja kuvia. Ruska on kuvissa n. 9vko, kasvua on jo tapahtunut huimasti.

Kivaa syksynjatkoa ;)

Me kaksi (ja joku muu?)

Pärjätäänkö me? 

Ensimmäinen asia mitä mietti kun asiat alkaa realisoitumaan ja keskustelu vakavoituu. Asiaa on pyöritelty noin kaksi vuotta, mielipide lähestulkoon järkähtämättä. 

Kyllähän me pärjätään, mutta pärjäänkö mä? 

Ensimmäisen koiran alku ei ollut helppo. Sairastelua, oirehdintaa, valvottuja öitä ja murehdittuja päiviä. Terveys ja hyvinvointi meni kaiken muun edelle. kaikella mä tarkotan kaikkea mistä mä olen omista asioistani voinut joustaa. Kärsivällisuus ja toiveikkuus palkittiin, nyt mulla on terve koira.

*koputtaen puuta*

 En vaan voi painottaa miten kiitollinen oon kaikille ihmisille jotka on ollu mun tukena tässä.

Mä koitan realisoida itseäni, lainatakseni tätiäni: ''Salama ei iske samaan paikkaan kahteen kertaan''

Selkeähköt suunnitelmat tulevaisuuteen jokseenkin raivaa polkua kokoajan siihen toiseen vaihtoehtoon viitaten. Entä jos sittenkin? 

Eteneminen harrastuksissa? Kenties. Ei vaan ehdottomasti. Jotain ovia on auennut niissäkin harrastuksissa mitkä on jääneet vuosien mittaan pois. Treeniporukka vaihtuu, mutta eiköhän sen kestäis jos homma toimisi. KUN toimii. 

Summa summarum. Mä koen olevan viisaampi asioissa nyt, verrattaen taaksepäin jolloin tää ajatus putkahti ensimmäisen kerran mieleen. Varmempi ennen kaikkea. Valmis ottamaan riskin, hyväksymään asiat. 

Ja siivoamaan pennun vahinkoja lattialta ;)

Lähderanta

Talviturkki heitetty! Tai siis, koira heitti ja mä nössöilin. Aiemmin Arska ei ole vedestä juurikaan pitänyt, korkeintaan käynyt tassut kastelemassa. Nyt päästin koiran irti ja sinne se veteen meni samantien. 

Kiva reissu noin muuten, mutta autossa huomattiin koiran poskessa olevan punkki kiinni. Onneksi oli jo kuollut punkki kotiin päästyä, kiitos Bravecton (nimim. punkkikammoinen).

Me ja se ensimmäinen

     

Mind Breakers Arkas ''Arska''

Arkas, Zeuksen eli ukkosenjumalan poika.

  Kesäkuu 2013. Alkukesä oli tosi lämmin, onneksi kotona oli hyvä ilmastointi. Keskellä matotonta olohuonetta makasi pieni noin 10 viikon ikäinen musta karvakasa tuhisemassa. Se oli väsynyt kaikesta kissan kanssa leikkimisestä. 

Muistan sillon kun kävin katsomassa kasvattajan luona pentuetta, mietin että kuka näistä olisi sen mun oma ystävä. Kuvissa olin ihastunut mustaan poikaan. Istuttiin pentulaatikossa, ja sieltä se pieni musta kiipesi syliin ja riepotteli pentulelua. Jep, sä se olet.

kasvattajan ottama kuva

Ja sehän se oli. Siitä meidän yhteinen taival on alkanut. Tosin, sitä ei voi helpoksi luonnehtia. Sairastelu ja voimakas oirehdinta vaivasi pitkään ja meinasi ajoittain viedä omistajan sekä läheiset epätoivon partaalle. Onneksi ne ajat on nyt takana.

Meidän elämä koostuu lenkkeilystä, pelloista, metsistä ja uimisesta. Reppu selässä kohti tuntematonta. Hyvästä mielestä ja hauskanpidosta. Treenaamisesta ja vastoinkäymisistä. Me opitaan aina uutta, ja yritän oppia virheistä. Kamera kulkee useimmiten mukana menoissa. 

-Petra